sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Tomegat nimineen!

Poikasten sukupuolet ja nimet on ollut tässä päätettynä jo jonkin aikaa, mutta aikaa ei ole ollut koneen avaamiseen. Sukupuolet ovat niinkuin alunperin pitikin, kolme poikaa ja neljä tyttöä. Reippautta on tullut huimasti ja pesässä käydään vain torkkumassa kun tulee riehumisen jälkeen väsy.

Joulukuulle ei ole mitään erikoisia postauksia suunnitteilla, joten niitä saa ehdotella. Eiliseltä on tulossa jossain välissä postaus, paras päivä parhaitten seurassa! Nimittäin eilen vietettiin pupupikkujouluja, jotka muutaman osalta tais jatkua aamuun asti. :D

Myöskin mun TET-jaksosta on tulossa blogiin pari postausta. Siitäkin pitää tehdä jokin näyttö. No eläinlääkärillä kun olen, niin ei kovin paljoa poikkea blogin aiheesta.

Lopetetaan tämä turha pölpötys nimittäin seuraavaksi poikasista kuvia ja nimet! 
Poikasista joitakin kyselyitä on mutta jos joku on kiinnostunut saa minulle laitella viestiä.(karkki267@gmail.com) Poikaset lähtee kuitenkin vain hyviin koteihin. Ja vielähän nuo on pieniä rääpäleitä! :3

Candy's Gran Girasol - naaras, keltamusta japanilainen viittakuvio

Candy's Cordial Campanilla - naaras, luonnonkeltainen perhonen



Candy's Guapo Geranio - uros, keltamusta japanilainen viittakuvio
Candy's Bullicioso Borraja - uros, luonnonharmaa perhonen


Candy's Loco Lirio - naaras, luonnonharmaa perhonen

Candy's Valiente Violeta - naaras, punavahvisteinen luonnonharmaa viittakuvio



Candy's Lento Lupino - uros, luonnonharmaa
Tämä viimeinen pikkuinen ei oikein meinannut pysyä kuvattavana! :D
Emma oli myös hyvin kiltti ja teki pikkuruisista jonkinsortin videon. Videopätkät on kuvattu lauantai aamuna, kun Emman kanssa napsittiin poikasista kuvia. :) Video täällä!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Dougie - positiivikani

Dougie eli Toukka on ollut minulla tänään tasan kaksi vuotta! Muistan edelleen sen päivän kun Dougie saapui minulle. Siitä päivästä eteenpäin mun maailma on ollut ihan erilainen! Toukka toi kani-innostukseni takaisin ja voitte vain kuvitella kuinka innoissani taas hoitelin kaneja. Vähän jotain uutta ja taas kaikki vanhakin kiinnosti!

Toukka oli kasvattajalleen palautunut kani, joka tuli sitten myyntiin. Monille sitä oltiin kuulemma tarjoillu, muttei kellään ollut mahdollisuutta poikaa ottaa. Mä sitten kerkesin ensimmäisenä kyselijänä varata Toukan ja pian se oli jo meillä.

Alunperin ihastuin Toukan väriin, en edes ajatelllut mitään esteharrastusta vielä silloin pidemmälle. Hankin sen lemmikiksi ja kaveriksi, korvaamtattomaksi kaniksi. En mä ennen Toukan tuloa osannut kuvitella että eläin vois olla noin tärkee. Yksi eläin kuitenkin on vain eläin voi olla koko maailma.

Dougien kanssa aloitettiin sitten käymään estekisoissa, oikein hyvällä menestyksellä! Ensimmäiset kilpailut olivat PetExpo 2013 ja Toukka yllätti minut totaalisesti siellä! Hyppi ensimmäisissä kisoissa toiselle sijalle. Niin nätti rata ja kaikkea, varmasti hymyilytti vielä monta päivää kisojen jälkeenkin. :D

Myöskin itse kani on muuttunut! Ken tietää millaisessa kodissa Toukka asustaisi jos en olisi sitä ottanut. Ei välttämättä koskaan olisi päässyt näyttämää taitojaan esteillä. Toukka on muuttunut hirmuisesti, tullessaan pelkäsi kosketusta ja säikkyi ääniä. Nykyään osaa ottaa lähes kaikki asiat rauhallisesti vastaan ja rakastaa rapsutuksia. Toukka jos joku on miellyttämisenhaluinen kani!

Positiivikani tuleekin tästä, tuo kani hyppäisi varmasti vaikka kuuhun vain saadakseen huomiota. Tuntuu kuin Toukka ottaisi kaikki asiat positiivisesti. Aina hääräämässä jaloissa, aina miellyttämässä omistajaa. Tiedän että moni ei-niin-kani-ihminen joka tätä kenties lukee ajattelee että miten kaneista voi sanoa noin. Mutta voi, hyvin voi. Toukkaa jos kuvaisi kolmella adjektiivilla olisivat ne varmasti miellyttämisenhaluinen, huumorintajuinen ja viisas.

Olisiko ollut tämän vuoden alkupuolella kun eräänä päivänä koulusta tultuani huomasin Toukan olevan kummallisen apaattinen. Se ei reagoinut mihinkään ja koitti vain käydä makaamaan. Silloin säikähdin että entäs jos se olikin tässä. Ei onneksi. Iltaan mennessä Toukka normalisoitui. Todennäköisesti silloin kyse oli karvanvaihdosta johtuneesta suolitukokseta, onneksi sain neuvoja hoitamiseen tutuilta.

Esteillä Toukka on ylittänyt kaikki odotteet! Olenpahan oppinut hurjasti kaikkea Toukan ansiosta. Tämän vuoden puolen välin tienoilla Toukka klassautui eliittiin ja ensimmäiset eliitit kisattiin SM-kisoissa. Sen jälkeen ollaan loppu vuodesta kerätty kasaan kaksi sertiä, yhtä voittoa vaille kolme! Suomen ennätyskin rikottiin pituudessa, voi kuinka oltiin sitäkin niin monesti yritetty. Ensin mäntyharjulla 225cm ja vähän sen jälkeen Salossa 240cm!

Toukalla on myös hyvin kummallisia tapoja. Yksi välillä todella ärsyttävä tapa on sellainen että kun minä kyykistyn(taikka en kyykistyisikään) putsaamaan Toukan häkkiä niin hän näkee oivan tilaisuuden ja hyppii selkäni päälle jatkuvasti. Houkuttimena tottakai toisen kerroksen asukki Isla. Pari kertaa on myös selkään hypätty silloin kun seison kanilassa ihan normaalisti. Jotain rajaa. :D
Toukka on myös aina siellä missä ei pitäisi. Komppareiden yli hyppääminen heinäkasaan ei ensimmäisen kerran jälkeen tuota mitään ongelmia. Vaikka mitkä muurit virittäisi niin aina se kani lentää siitä yli.
Alla myös yksi Toukan perusilmeistä. "Sattuskohan löytyy herkkuja?" Eihän tollasesta voi kieltäytä, ovela!

Vuosien varrella on tapahtunut niin paljon kaikkea, tässä on vain pienenpieni kurkistus näihin kahteen vuoteen. Niin positiiviset kuin ei niin positiiviset muistot säilyy ikuisesti. Negatiivisemmat tosin katoavat vähitellen, niiden tilalle tulee positiivisia ja paljon tärkeämpiä muistoja.

En tiedä missä olisin ilman tätä kania, vaikka hullulta tuntuukin sanoa näin. Mikään ei ole yhtä tärkeää mulle kun mun pieni kani, jotain niin erityistä tuo on. Nämä kaksi vuotta on ollut ihan mahtavia ja hyviä monia vuosia on varmasti vielä edessä!






Loppuun vielä pari 'kuvakoostetta.'
Esteilyä halki vuosien!
Mitä opimme?
- Älä ikinä kuvaa salamalla.
Hieno mies!
Päivääkään en vaihtais pois, en hetkeäkään. Kaikki mitä ollaan koettu on tehny meistä meiät. Meiän tarina jatkuu, jatkuu vielä pitkään. 

maanantai 24. marraskuuta 2014

Tomegat 2vko!

Tänään pikku Omppulapset täyttivät jo kaksi viikkoa! Reippaita pikkusia on niistä kasvanut. Vähitellen aletaan tulla pesän ulkopuolelle, mutta toistaiseksi on pysytelty pesälaatikossa.

Katselin myös sukupuolia, mitään tosi varmaa en sano mutta tällä hetkellä näyttäisi että tyttöjä on 4 ja poikia kolme. Mulla todennäköisesti on näille jo nimet tiedossa mutta ne julkaisen vasta kun olen kaikkien sukupuolista täysin varma. :)
1.vauva - naaras
 2.vauva - naaras
3.vauva - uros
4.vauva - uros
5.vauva - naaras

6.vauva - naaras(ainoa hieman epäselvä)
7.vauva - uros








 Tälle viikolle onkin hirmuisen paljon postauksia suunnitteilla. Huomenna pitäisi tulla jo seuraava ja loppu viikosta kaksi. Olkoon tämä jonkinlaista korvausta TET-jakson aikana olevaan harvempaan postailuun. Ainakin ensimmäisen TET-viikon aikana pysyy blogi hieman hiljaisemmalla, riippuen miten käyn Mäntsälästä kotona. :)

Ken arvaa mihin huominen postaus tulee liittymään. Jos tuo kuva vaikka jotenkin antaisi vihjettä. ;)
"Terve oon vähän hömelö!"

lauantai 22. marraskuuta 2014

Melkein kuin talvi

Eilen alkoi hirveä lumipyry, joka jatkuikin yli yön. Aamulla heti herättyäni nappasin kameran kouraani ja lähdin ulos. Siinä vaiheessa kun ajattelin ottaa kaneja ulos keksin pyytää Siirin avustamaan kuvauksissa ja pitämään mulle seuraa! No sehän kävi helpolla. :D

Kameralla oli jotakin hyvin suuria ongelmia ja vai harvat kuvat onnistui. Kenties syynä se kun... Pudotin kameran pariin otteeseen tuonne lumihangeen. Hups.
Noh, muutamia ihan ok kuvia tuli, mutten kyllä ollut yhteenkään kovin tyytyväinen. Jospa sitten ensi kerralla parempi tuuri. Tässä kuitenkin parhaimmistoa.





Muutama poikanen oli taas availlut silmiään, mutta ainakin muutamalla ne ovat vielä kiinni. Saas nähdä mikä päivä pikkuisia möngertää pesän ulkopuolella.

Tänään oli myös hieman jännä päivä, nimittäin aloin totutella Islaa ja Elsiä toisiinsa. Jännityksellä seuraan kuinka tuo yhteiselämä alkaa sujua, Isla osaa nimittäin olla hyvinkin ärsyttävä.

Toivotaan että tuo lumi pysyisi nyt edes hetken aikaa, niin että kerkeäisin mahdollisesti uudestaankin räpsiä lumikuvia. Toisaalta kammottaa jo pelkkä ajatus lähteä tuossa säässä pyöräilemään kouluun. Tuleehan sekin jossain vaiheessa vastaan.

perjantai 21. marraskuuta 2014

pikkukanit

Koulu vie vielä seuraavien kahden viikon ajan aikani, mutta sitten koittaa se pitkään odotettu loma! Mulla tosiaan alkaa kaksi viikkoa ennen lomaa TET-jakso, jonka lasken lomaksi. Lähes kaikki toiminta koulun ulkopuolella on lomaa. 8)

Tänään ensimmäiset lapsoset aikausivat silmiänsä ja huomenna luultavasti loput! Ainakin monilla oli avautumassa, ellei auenneet. Kuvia sain myös napsittua, mutta alkuviikosta koitan saada parempia.

Muuten meille kuuluu hyvää. Elsi on vallannut kanilan ja asuu siellä aina vapaana kun olen kotona.(öitä lukuun ottamatta.) Toukkaa ei harmittavasti voi pitää vapaana, sillä pojulla on kanilassa käytössä taktiikka "mitä ylemmäs, sitä parempi." Tyttömurkku Isla on myös viime päivien aikana osoittanut hirveää huomionkipeyttä, jospa se murkku jäis taakse vähitellen!

Tällä kertaa mitään varsinaista asiaa ei siis ollut, lähinnä pikkukani kuvia tulin laittamaan. Ensi viikolle mulla on suunnitteilla pari postausta. Toivottavasti kerkeän ne myös tehdä ja julkaista. :)
1.muksu
 2.muksu
 3.muksu
 4.muksu
 5.muksu
6.muksu
 7.muksu

 -----------------
ykkösmuksu on ihan tajuton poseeraaja! Muutenkin hirmu rohkea. :3