torstai 31. maaliskuuta 2016

Lapset loikkimassa




Viime sunnuntaina Meten ollessa täällä pääsivät Peto ja Geeta hyppimään esteitä. Sää oli nätti, ainoa menoa haittaava asia oli metsässä vinkuva puu. Lentokoneisiin ja koiran haukuntaan on totuttu, mutta puun vinkuminen oli Geetan mielestä hyvin omituista. Hienosti molemmat kuitenkin etenivät ja yrittivät esteitä.

Ensimmäisenä otin Geetan, esteet oli alkuun hyvin pieniä ja niitä korotin hieman idean tajuamisen myötä. Samoin Peton kanssa. Geeta vilkuili koko ajan minua kohti, olinko edelleen tallessa. Lellitty lapsi? Peto on vielä innokkaampi liikkumaan ulkona, joten ei pahemmin välittänyt olemassa olostani. Kyllä sekin juoksee luokse, muttei samalla tapaa koko aikaa vahtaa minua, vaan tutkii ympäristöä. Valjaista kumpikaan ei ole moksiskaan, niissä ovat ennenkin ulkoilleet. Meinaavat olla liian rohkeita vapaana pidettäväksi. Molemmat hyppivät kuitenkin älyttömän hyvin, ensi viikolla olisi tarkoitus kokeilla uudestaan, ehkä hieman erilaisilla esteillä. Kasasin hypyistä videon ja kuvia löytyy alta. Sen pidemmittä puheitta siirrytään niihin.

Maytime Cloudjumper





 Maytime Bewilderbeast




maanantai 28. maaliskuuta 2016

Lomanviettoa

Kuvieni seasta löytyy hirmuisesti kuvia, joita en ole saanut aikaseksi julkaista milloinkaan. Niitä täytyy varmaan vaan sujautella postauksiin, jos ei uusia ole tullut otettua. Tämän postauksen kuvat ovat parin viikon takaisia. Kuvissa toiminut lumikasa on sulanut puolet pienemmäksi ja maata on muutenkin jo enemmän näkyvissä kuin tuolloin. 

Pääsiäinen on kulunut melko rennosti ja arkisena. Alku loman jumitin kotona, lauantaina suunnattiin kanien kanssa Lohjalle ja sieltä mukanani Mette tuli meille majailemaan yhdeksi yöksi. Sunnuntaina eli eilen hypytettiin Meten kanssa Geetaa ja Petoa, siitä postausta tulossa myös piakoin. Lohjan kisoistakin teen varmaan ihan oman postauksensa. :)

Tänään vietän aikaa kanien kanssa, ulkona on aivan mahtava aurinkoinen sää! Myös kouluhommien pariin on palattava, sillä ne olen jättänyt tehtäväksi näin loman loppuun. Tällä viikolla alkaa myös koeviikko, joten aikaa jää päivisin kaikkeen muuhunkin kuin koulussa istumiseen. Ihanaa. Ainakin yksi vapaapäivä on myös ensi viikolla.







torstai 24. maaliskuuta 2016

Kysy meiltä!

Olen jo pidempään miettinyt, josko olisi uuden kysymyspostauksen aika. Viimeksi vastaavanlaisen postauksen tein puolitoista vuotta sitten. Vastaukset ja epäselvyydet ovat siis varmasti kerenneet muuttumaan. Kaksi aiempaa vastauspostausta löydät tästä ja tästä.

Jos jokin asia on siis jäänyt epäselväksi tai haluat tietää jotakin lisää, pistä se kommenttina. Toivon kysymyksien liittyvän blogissa käsiteltyihin aiheisiin. Mitään aikarajaa en aseta, mutta vastaukset tulevat sitten kun kysymyksiä on mielestäni hyvä määrä.


sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Kolmen kopla

Olen kuullut, että useat ulkokanit ovat melko itsenäisiä. Kenties sitten vähemmän ihmiskontaktin takia. Täällä asia menee kyllä aivan päinvastaisesti. Ulkokanit eli Omega, Sera ja Sani ovat hyvin sosiaalisia ja uteliaita tapauksia. Oikeastaan rakastan sitä, kun kolmikko juoksee innoissaan luokseni ja seuraavat minua. Tänään aamulla Sera ja Sani kipusivat koko ajan syliini, ihmeellisiä huomion kerjääjiä.

Kaikki kanit ulkoilevat näin keväisin usein, kolmikon yleensä jätän aitaukseen juoksemaan sillä välin kun hoidan kanilan asukkeja. Viime torstaina päästin aamulla kolmikon aitaukseen ja lähdin itse kanilaan. Kun palasin hoitamaan kolmikkoa, juoksi omega vapaana minua vastaan. Omega juoksi itse luokseni ja palautin karkurin aitaukseen. Eipä nuo onneksi kauas lähde pihapiiristä. Nyt yhdessä nurkassa on painona lapio, ettei Omega saa verkkoa kiskottua niin ylös, että ali mahtuu menemään.

Taas oli aika leikata omenapuut ja aronia-puskat. Kanit rakastavat oksia, joita on paljon tarjolla. Kolmikolla on niin aitauksessa kuin myös kasvihuoneen sisällä oksia, joita nakerrella. Geeta paljastui myös oikeaksi oksahirmuksi, taitavat olla pienen lempiherkkua. Myös männyn juuret ovat kelvanneet ulkokaneille, muutama juuri on nimittäin menettänyt päällyskuorrensa.



"Voitaisko päästä pois täältä?"
Kevät näkyy parhaiten ulkokanien käytöksessä, iloloikkia lentää aivan jatkuvasti. Meno on muutenkin hyvin vauhdikasta ja lumen alta paljastuva maa on oikea aarre. Kanit nauttivat lämpimästä auringonpaisteesta minkä kerkiävät ja se kyllä näkyy. Myös muut maasta löytyvät herkut ovat suosiossa, jotkin ruohonkorret ja muut kasvit.


"Lähden ennen kuin tuo toinen sekoaa."


 Tälläinen kurkistus kolmikon elämään tällä kertaa. Kevät tulee vauhdilla ja kanit ovat iloisia. Hyvä niin. Eilen aloitin myös editoimaan kanien päivää, tavoite voisi olla saada se valmiiksi ensi viikon aikana. Koulu painaa kuitenkin kovasti päälle, joten saa nähdä mihin aika riittää.

Pitäkääs hauska palmusunnuntai! :)

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Kännykän kätköistä - osa 2

Vuoden ensimmäiset kilpailut olivat meille klaukkalan epäviralliset. Siellä mukana oli Sera ja Himpe, molemmat menivät hyvin ja tarkoituksena olikin lähinnä hakea kokemusta sisäkisoihin. Kuvakollaasista löytyy jo vanhempia kuvia, ajoilta jolloin kanit kävivät usein sisällä. Keskellä märkää pihaa ei nimittäin ollut kovin mukavaa ulkoilla. Kaneille myös mukavaa vaihtelua päästä välillä tänne hälinän keskelle. Ainakin hetkeksi.

Uutta heinää tuli haettua paali alkuvuodesta. Nyt paaleja on haettu jo toinen, aikaisemman loputtua. Heinää on siis taas lähes kokonainen paali. Kanila on ollut melko siistinä, siivoiltua tulee usein. Kaneja olen piirrellyt arjen muun kiireen ohella. Inspiraatiota meinaisi olla enemmänkin, mutta aikaa ei. Toisaalta piirrän ihan vain omaksi iloksi, silloin kun jaksan.

Ulkona käydään useasti ympäri vuoden. Nyt säät ovat taas hieman suotuisammat, joten ulos jaksaa lähteä helpommin. Eihän tuolla enää kunnon hankia ole, mutta lunta kuitenkin. Kanit tykkävät kaivella ja tutkia ympäristöään. Tähän postaukseen ei kuitenkaan mitään sen kummoisempaa sisälly, kunhan muutama kuva kulissien takaa.

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Arjen iloja

Nyt on taas yksi arkiviikko kulunut, tai no melkein kokonainen. Viikonlopuksi on luvassa ohjelmaa ja tänään toteutuksen alla kanienpäivä-video! Vähän vaihtelua tähän yksipuoliseen elämään. Viikon varrella ei oikein ikinä kerkeä tapahtumaan mitään kummoisempaa. Kanien kanssa joko ulkoillaan, temppuillaan tai milloin mitäkin. Sen varmasti huomaa myös postauksista, tosin toteutuksen alla on yhä edelleen melko paljon erilaisia postauksia.

Ulkona on hyvin märkää, mutta lunta on onneksi kunnolla vielä maassa. Ulkoilu ei siis ole pelkkää vedessä tallustamista, vaan myös lumessa tarpomista. Kuten jo mainitsin, ei arkipäivinä tule tehtyä mitään kummoisempaa. Melko samat rutiinit pyörivät päivästä toiseen, ainakin aikataulujen puolesta. Jokainen kani saa viettää aikaa vapaana kanilassa, nykyään hyvin tasavertaisesti. Toki minun läsnäolo vaihtelee, mutta tilaa on kumminkin käytössä enemmän.

Alla jo jonkin aikaa sitten otettuja kuvia, suurta panostusta ei noiden ottamiseen käytetty, mutta idea sitä tärkeämpi. Kanit ovat kerta kaikkiaan niin suloisia ja aina valmiina hyppimään syliin. Kyllä olisi minun arki huimasti tylsempää, jos ei olisi kaneja tuottamassa harmaita hiuksia. Samalla kuitenkin niin suurta iloa ja mitä kummallisimpia, mutta hauskoja kommelluksia. Mitään sen ihmeempiä ei siis tällä kertaa ole, jospa sitä jo ensi kerraksi saisi aikaiseksi jotain hieman erilaisempaa postausta.



tiistai 8. maaliskuuta 2016

Mammakani hyppimässä

Sunnuntaina päätin palautella Elsin mieleen esteitä. Viimeksi Elsi on hyppinyt marraskuun messuilla, joten aikaa on viime hypyistä vierähtänyt jo pitempi tovi. Pistin pihallemme neljä estettä, siten että niitä pääsi tulemaan "ratana." Esteet eivät mitään huiman kokoisia olleet, mutta tarkoitus oli vain palautella idea mieleen. Elsi palaa radoille tässä pikku hiljaa, toivottavasti hyppiminen sujuu yhtä hyvin kuin ennen. Mahaa saisi vielä pienentyä ja se tietty "rutiini" palaa varmasti hyppimisen myötä takaisin. Hienoja loikkia kuitenkin pitkän tauon jälkeen. Kenties hypytän Elsiä vielä toisen kerran kotona ennen kilpailuja, mutta se jää nähtäväksi.

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Faunattaren edessä

Perjantaina toteutuksessa oli hieman erilaista ohjelmaa. Illalla suuntasimme nimittäin  Caron kanssa Jumboon Faunatar-myymälään. Mitäs muuta tekemään kun esittelemään Suomen Estekanit ry:tä. Mukana meillä oli Peto ja Toukka. Tarkoituksena oli siis pitää paijauspupupistettä ja kertoa harrastuksesta kanien kanssa.


Perille päästyämme saimme pöydän ja tuolit, jonka jälkeen asetuimme mukavasti Faunattaren eteen viettämään iltaa. Monet kysyivät innoissaan lajista ja olivat kiinnostuneita tulemaan kisoihin! Alussa meitä kävi myös haastattelemassa jokin eri kauppoja kiertävä haastattelupari, sitä en tiedä toiko se pupuille yhtään lisää katsojia. Vastasimme kuitenkin muutamaan harrastukseemme liittyvään kysymykseen ja kanit saivat kehuja suloudestaan.

Täytyy sanoa että tein aika nappi valinnan. Peto ja Toukka käyttäytyivät niin hyvin. Peto oli ensimmäistä kertaa matkassa, ellei tatskausreissua lasketa. Ympärillä oli hälinää ja lasten ääniä, mutta reipas poju koitti vaan kurotella silittelijöitä kohti hakemaan huomiota. Peto oli kyllä oikea hurmuri poika, niin silmät kuin pehmoinen turkki sai monet suupielet nousemaan hymyyn. Hyvä näin, ilo ei ikinä ole pahasta. Toukka on paijauspupuna oikea konkari, ollaan missä vaan niin jäbä nauttii rapsutuksista viimeiseen saakka. Oli myös hyvä, että mukana oli eri kokoiset, kuin myös eri ikäiset kanit. Havainnoillisti kivasti tuota todellisuutta kaneista tietämättömille.

Mukaan reissulta tarttui muutama lelu ja kaneille joitakin pieniä herkkuja, herkut ovat ainakin tuon reissun jälkeen ansaittu. On ihana huomata kuinka rohkea tuo kolmikuinen kanilapsi on, vieläpä aivan vieraassa uudessa paikassa. Sekin, että Peto on täällä aina asunut, on antanut minulle mahdollisuuden vaikuttaa sen kasvuun suuresti. Tällä kertaa kanin kanssa vietetty aika näkyi hyvin positiivisesti. Perjantai ilta sujui siis oikein mukavassa seurassa ilahduttamassa ihmisiä, ensi kerralla sitten kenties muutakin ohjelmaa. Eiköhän me tuonne kuitenkin palata, en näe mitään syytä miksi emme esittelisi estekaneja myös toisellakin tapaa. Pelkästään se, että ihmiset hämmästelivät kanien rohkeutta ja rauhallisuutta oli ihanaa. Kyllä sitä kasvatuksella saa aikaan ja paljon.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Pystyt nauramaan


Valo paistaa tunnelin päässä,
nyt sinnittelet, 
pysy kii elämässä.





Tää on sun elämä kirjoitat oman tarinasi.




Mutta täällä rohkein ei oo hän.
Hän, ken ei oo koskaan pelännyt.
Vaan se, ken ei juokse karkuun.




Ainoa tapa levittää onnellisuutta on jakaa se jonkun kanssa.




Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä - nauti siitä.