sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Good friends never say goodbye, they simply say – see you soon Buddy.
Never gonna say goodbye.

Joitain asioita on vain päätettevä, vaikkei se missään nimessä helppoa ole. Geeta lähti tänään hoitoon, vuodeksi vaiko pariksi. Kukaan ei vielä tiedä. Asioilla on onneksi tapana järjestyä ajan kanssa.
Geetan menoa voi jatkossa seurata instagramin puolella @karvakorvienelamaa.





tiistai 18. huhtikuuta 2017

Kaikenlaista

Yhden loman aikana kerkeää yllättävän paljon. Harmi, että tuo kyseinen loma on jo ohi ja koulu kuluttaa taas suuren osan päivistäni. Perjantaina kävin leffassa ja toin kaneille tuliaisiksi persiljan. Lauantaina Oona kävi kylässä, pidin elämäni ensimmäistä kertaa instaliveä sekä Toukka ja Geeta pääsivät huoneeseeni juoksentelemaan. Sunnuntaina käytiin heittämässä juoksulenkki, tai no koira juoksi ja minä potkin kickbikella. Ihan lempparipuuhaa molempien mielestä.
Maanantaina käväistiin match showssa Oulunkylässä, pitkästä aikaa. Lilja käyttäytyi hyvin, niin tapahtumapaikalla kuin myös matkoilla. Tulokseksi PUN-, josta olen kyllä erittäin iloinen, koira toimi kehässä nätisti vaikka mua jännitti ja viime kerrasta oli hirvittävästi aikaa. Tänään käytiin taas Helsingissä, mutta vain pienellä lenkillä Töölön ympäristössä. Kotimatkalla poikettiin vielä metsän kautta ja ihmeteltiin muun muassa jänistä. Vielä hieman lisää sivistystä koiralle tämän kaiken muun tohinan lisäksi.



ylemmät c. Sanni V.


maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kenellä on oikeus päättää?

En tiedä, kenellä loppujen lopuksi on oikeus päättää vai onko kellään. Tietääkö kukaan mikä lopulta olisi oikein. Onko meille ihmisille lopulta kanin hyvinvoinnista huolehtiminen oikeus vai velvollisuus. Ajattelemmeko me liikaa itseämme, kun mietimme kaniemme parasta.

Kenellä on oikeus päättää?
- Kattaa hyvin monta asiaa jo pelkästään kaneja sekä muita eläimiä ajatellessa. Olen itse asiaa pohtinut hyvin pitkään ja aina vain löytyy uusia näkökulmia. Aihe on hyvin vaikea kirjoittaa auki, sekä monia asioita jää varmasti mainitsematta. Pintaraapaisu on kuitenkin parempi kuin ei mitään. On hyvä herätellä ihmisiä ajattelemaan asioita, olkoon seuraukset sitten hyviä tai huonoja. Painotan sitä, että tässä postauksessa kirjoittamani asiat ovat minun mielipiteitä. Kuvat ovat myöskin esimerkkejä, eivätkä koske millään tapaa tiettyjä tilanteita tai tekstissä käsiteltävää aihetta sen syvemmin. Vuosien mittaan on vaan sattunut tulemaan eteen mitä erikoisempia tilanteita. Asioista saa ja pitää olla eri mieltä, mielipiteet ovat rikkautta. Haluan kuitenkin haastaa itseni ja koittaa kirjoittaa aiheesta, joka pyörii mielessäni hyvin usein. Melkein ehkä liian usein.

Haluan panostaa eläimiini niin paljon kuin pystyn, kukapa ei haluaisi. Kanit ovat aina olleet osa elämääni ja minun perhettä, enkä ikinä antaisi anteeksi, jos niille sattuisi jotain oman huolimattomuuteni takia. Siksi täytyy osata reagoida ajoissa ja olla tarkkana. Kaikki ei kuitenkaan ole niin yksinkertaista mitä voisi olettaa. En edes tiedä voiko lopulta sanoa, että omistan kaneja. Kanit vaan ovat päätyneet luokseni syystä jos toisesta asumaan. Tehtäväni on antaa niille ainutlaatuinen elämä. Elämä, mistä kanini voivat nauttia.

Toisten mielestä kanin lopettaminen on karua, varsinkin jos kyseessä on terve kani. Mutta mihin asettaa raja. Mikä kani on terve ja mikä ei. Jos kanin elämä on jatkuvaa tuskaa, onko silloin armollisempaa päästää eläin pois. Eläimien kohdalla kärsivällä on sentään oikeus päästä kivuistaan. Tuskin kukaan haluaisi pitkittää omia tuskiaan, kanit saaliseläiminä vieläpä piilottelevat kipujaan. Tässä ihmisen on kuitenkin tehtävä päätös kanin puolesta. Ihmisen on ajateltava mikä on oikein kanille. Ihmiset tuppaavat myös ajattelemaan liikaa itseään, eivätkä eläimen parasta. Luopuminen tekee kipeää, se sattuu, mutta eläin ansaitsee päästä kivuistaan. Voin rehellisesti sanoa, että minulla tekee pahaa ajatella kanin puolesta. Miten voisin päättää jonkun elävän ja tuntevan eläimen puolesta sen elämästä.

Useat kanit ovat päätyneet tiensä päähän, vaikkei mitään selkeää syytä olisi. Kukaan ei voi kuitenkaan tietää miltä kanista tuntuu. Taustalla voi myös olla jokin syy, mitä ei haluta kertoa. Ihmisten yksityisyyttä tulee kunnioittaa. Ihmisen ja kanin välinen suhde vaikuttaa osaltaan siihen, kuinka kania tulkitaan ja miten sen puolesta tehdään päätöksiä. Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että kuollut ei kärsi. Kani ei tajua elääkö se vielä seuraavat 5 vuotta vai 5 päivää. Kani elää tässä ja nyt. Esimerkiksi kani voi kärsiä jostai sairaudesta, mikä ei ole juuri sillä hetkellä tappamassa sitä. Mutta mitä ideaa on odottaa viimeiseen asti, että kani on pakko päästää tuskistaan. Se kani voisi elää muutamat parhaat päivänsä hyväkuntoisena ja päästä ikiuneen, kuin että sen pitäisi kärsiä niin pitkään kunnes vointi on jo hyvin huono.

Ei ole väärin tai itsekästä ajatella joskus itsensä parasta. Omistajan hyvinvointi takaa osaltaan kanien hyvinvoinnin. Vaikkei asia olekaan minulle kovin helppo, voin myöntää, että se koskettaa minua hyvin vahvasti. Olen pitkään miettinyt, mikä olisi oikea tapa toimia. Pitäisikö silloin tällöin reviiriään puolustava kani pistää pois, siksi etten minä jaksa. Kani ei kuitenkaan tee mitään väärää. Vai pitäisikö osata myydä joku rakkaista, vaikka on aina luvannut tarjota kaikille loppuelämän kodin. Onko oikein pitää kania itsellään, vaikka voimat olisivat lopussa ja kani saisi huomiota vähemmän. Vai olisiko järkevää etsiä kanille uusi rakastava koti, jolloin kani saattaa joutua stressaamaan paikanvaihdosta sekä tottumaan aivan erilaisiin asioihin. Jokaisessa päätöksessä on sekä hyvät että huonot puolensa. Tällä hetkellä suunnitelmat näyttävät onneksi melko selkeiltä, minulta lähtee kani pidemmäksi ajaksi kaverille hoitoon ja saan keskityttyä paremmin muihin asioihin. Tiedä sitten, kuinka helppoa on päästää oma kanilapsi maailmalle, mutta tiedän sen pääsevän parhaaseen mahdolliseen paikkaan. Ainahan sen kanin voi hakea takaisin kotiin, jos se tuntuukin hyvältä ja oikealta ratkaisulta.

Ymmärrän, että kanien kanssa harrastetaan kaikenlaisia harrastuksia. Vahvistetaan ihmisen ja kanin välistä suhdetta. Onko kuitenkaan oikein esimerkiksi raahata matkasta stressaavaa kania ympäri Suomea kilpailuihin? Onko oikein pakottaa kani hyppäämään, vaikkei sitä oikeasti pätkän vertaa kiinnosta? Ei ole, ei. Kukaan meistä ei voi lukea kanien ajatuksia, siksi eläimen elekieltä pitäisi ymmärtää. Valitettavan moni kani pelkää ja stressaa kilpailuiden takia. Joo, harrastus on varmasti meille ihmisille tärkeä, mutta täytyy muistaa ajatella itsensä lisäksi myös eläintä.

Jokainen meistä tekee virheitä, halusimme tai emme. Mutta virheitäkin voi välttää. Minun on pakko väittää, että kanista näkee pelkääkö se vai ei. Siinä on ero, juokseeko kani peloissaan vai innoissaan. Välillä tuntuu, että nämä kaksi asiaa sekoittuvat liian helposti. Toinen asia mitä en tajua on se, että miksi kanien kanssa otetaan turhaan riskejä. Tuskin se kani nauttii siitä, kun rämähtää keskelle esteen puomeja. Ja aina on vaara, että kani loukkaa itsensä. Kerta se on ensimmäinenkin, kun sattuu pahemmin. Tällaisessa tilanteessa kanilla ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa, kani yrittää parhaansa. Aina.

Meillä ihmisillä on vastuu eläimistämme ja niiden hyvinvoinnista. Kukin ottakoon riskin jos niin tahtoo ja toimikoon omien periaatteiden mukaan. Jokainen saa tehdä niin kuin haluaa, eikä muilla ole siihen sananvaltaa. Kunhan toiminta on eettisesti oikein. Olisi reilua ajatella asioita myös kanin kannalta. Voisiko joitakin asioita kenties tehdä toisin. Onko kanilla oikeus vaikuttaa siihen mitä se tekee. Entä saako eläintä pakottaa tai satuttaa siksi, että se ei tahdo tai uskalla toimia niin kuin ihminen haluaisi. Olen iloinen siitä, että nykyään kannustetaan yhä enemmän positiiviseen kouluttamiseen ja toimintaan, myös kanien kanssa. Kanien ei kuulu kärsiä väärien toimintamallien takia.

Yksi painava syy, miksi en ole kilpailuissa juurikaan käynyt on se, että koen niiden olevan väärin kaneja kohtaan. En nyt tarkoita sitä, että jokainen kani pelkäisi tai vihaisi hyppimistä. Ei. Minä en vain pysty katsomaan kun eläimiä pakotetaan tai jopa lyödään, siksi että ne tekevät oman tahtonsa mukaan. Se ei ole oikein. Jokainen kani on yksilö, eikä mitään voi yleistää. Osa kaneista nauttii hyppimisestä, tykkää siitä oikeasti. Näin ei kuitenkaan ole kaikkien kohdalla. Siksi olisi ehdottoman tärkeää, että jokainen tuntee oman kaninsa ja tietää millainen käytös merkitsee mitäkin. Sekä muistaa toimia oman kaninsa ehdoilla, oli kyse sitten mistä tahansa.



Toivon, että jokaiselle heräsi jokin ajatus tämän tekstin pohjalta. Olkoon se sitten positiivinen tai negatiivinen. Tämä teksti on edelleen vain pintaraapaisu, eikä kaikki ole niin itsestään selvää mitä voi olettaa. Teksti jättää paljon pimentoon. Olisi kuitenkin erittäin mukava kuulla teidän kommentteja asiaan liittyen, joten jättäkää ihmeessä ajatuksianne kommenttiboksiin.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Vapaapäivän retki

Tänään oli vapaapäivä koulusta. Mitä muutakaan viisasta sitä voisi tehdä, kuin napata kameran reppuun ja koiran mukaan. Suunnattiin tänään Emman kanssa Suomenlinnaan. Viime kerrasta ehtikin vierähtää melkein vuosi. Sää oli yllättävän hyvä, joskin paikoittain meren äärellä tuulee melkoisesti. Kuvasin pieniä pätkiä ja kasasin videokoosteen Suomenlinnasta. Kaikkea muutakin jännittävää olisi ollut kiva kuvata, mutta keskustassa ison koiran ja kameran kanssa on hankala saada nopeasti mitään hienoa aikaiseksi. Vaikkakin Liljan kanssa kulkeminen on älyttömän helppoa missä vaan, koira tietää mitä tehdä ja rakastaa matkustamista. Onneksi nuo kaikki retket jäävät muistoihin, vaikkei kamera niitä muistikortille tallentaisikaan.

Toki tuli käveltyä myös keskustassa, kun käveltiin lautalle ja takaisin. Niin monen ihmisen kasvoille nousi hymy, kun tuo pieni nallekarhu marssi ohi, etten kestä. Parasta on se, kun ihmiset sanoo kuinka herttainen tuo koira on tai kuinka se toi iloa jonkun päivään. Liljalla on vielä tapana tuijotella kaikki ohikulkijat, ihan vaan varmistaakseen joskos joltakin saisi rapsutuksia. Välillä tuntuu, että koira yrittää olla sosiaalinen meidän ihmisten puolesta, tämä työnjako sopii kyllä minulle. Olihan se kokeiltava myös hullut päivät koiran kanssa, hyvin sujui vaikka väkeä oli paljon. Käytiin Stockmannilla olevassa mustissa ja mirrissä, kun se oli sopivasti matkan varrella. Lilja näki terrierin pennun, sekä sai toki kotiin mukaan herkkuja ja luita.

Mahtava reissu. Tuollaisia pitäisi tehdä vaan niin paljon useammin ja tutkia koko maailma läpi. Jos vain saisi aikaiseksi. Kuvista iso kiitos Emmalle!







Pieni bernilapsi 5v 5kk
Joku otus taitaa olla aika tyytyväinen retkeen. Uni ainakin maistuu.